Yritysten ja yrittäjien ajautumisesta laaja-alaisesti konkurssiin on ollut viime viikkoina tavanomaista enemmän esillä julkisuudessa. Huolimatta siitä, että konkurssiin liitetään lähinnä vain negatiivisia sävyjä, se on kuitenkin teknisessä mielessä vain yksi tapa päättää liiketoiminnan harjoittaminen.
Tärkein kysymys, johon maksuvaikeuksissa olevan yrityksen tai yrittäjän on vastattava itselleen, on se, uskooko tämä itse liiketoiminnan suunnan kääntyvän parempaan vai ei. Mikäli itse ei usko positiiviseen suunnanmuutokseen, on konkurssiin hakeutuminen käytännössä ainoa vaihtoehto, jos velkaa on enemmän kuin varoja. Tätä kysymystä tapaan nykyään esittää kaikille maksuvaikeuksissa oleville liiketoiminnanharjoittajille.
Ajoissa tehty konkurssihakemus estää tarpeettoman lisävelkaantumisen eikä myöskään yrittäjän tai vastuuhenkilöiden omia varoja saatetaan turhaan vaaraan. Näin siksi, että tavallisesti maksuvaikeuksissa oleva yritys ei saa uuttaa velkaa ilman, että yrittäjä ja/tai yrityksen vastuuhenkilöt antavat velan vakuudeksi esimerkiksi omaa varallisuuttaan. Jos esimerkiksi tilauskantaa ei ole yhtään eikä tunnelin päässä näy valoa, ei vaikuta olevan perusteltua jatkaa liiketoimintaa. Pahimmillaan kannattamattoman liiketoiminnan jatkaminen syö uuden rahoituksen ja lopputuloksena on vain se, että yrityksen varojen lisäksi myös vastuuhenkilöt menettävät säästönsä. Tragedia vain pahenee viivyttelyllä, kun oikea-aikaisella konkurssihakemuksella olisi estetty lisätappiot kaikille tahoille.
Vaikka konkurssiin joutumiseen liitetään edelleen epäonnistumisen stigma, on jo edellä mainittujen syiden takia syytä miettiä asiaa rationaalisesti eikä perustaa päätöstään siihen, mitä joku sivullinen voi alkavasta konkurssista ajatella. Pelissä on kuitenkin aina vähintään yrittäjän ja yrityksen varallisuus.