Perittävän kuolinpesän pesänselvityksen mielletään monesti olevan yhtä kuin perukirjan laatiminen. Pesänselvitys voi joskus vaatia monenlaisia toimia, mutta toisaalta yksinkertaisimmillaan pesänselvitys voi olla hyvin pelkistetty. Tällainen tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun perittävä on ollut viimeiset elinvuotensa palvelukodissa ja hänen raha-asioitaan on hoitanut joku toinen henkilö, kuten yleinen edunvalvoja.
Kuolinpesän varallisuuspiirin ja muiden perittävään liittyvien asioiden selvittäminen on vaikeampaa yksin jo senkin takia, että parhaiten asioista tietävä on jo mennyt pois. Perittävän lähiomaiset kohtaavat ajoittain pesänselvityksen yhteydessä yllätyksiä, vaikka nämä luulivat olevansa tietoisia sukulaisensa asioista.
Lähinnä kaunokirjallisuudesta tuttuja lehtolapsia harvemmin ilmenee perunkirjoitustilaisuuteen, mutta vanhemmilla ihmisillä voi olla aiempi ns. nuoruuden avioliitto, josta ei ole sittemmin ollut myöhemmin puhetta. Tällaisella asiassa on vaikutusta perukirjan laatimisessa, koska siihen pyritään selvittämään, onko tuon eron jälkeen tehty ositusta ja/tai omaisuuden erottelua.
Aiemmin ihmisillä oli tapana laittaa kaikki tärkeät asiakirjat pankissa olevaan tallelokeroon. Tällöin perittävän kuoltua perikunta kävi luetteloimassa tallelokeron sisällön. Yleensä sieltä löytyi asunto-osakkeen osakekirja ja testamentti sekä erilaisia asiakirjoja, kuten esimerkiksi puhelinyhtiön osakekirja.
Kun ihmiset elävät entistä vanhemmiksi ja tällöin erilaisten muistisairauksien määrät lisääntyvät, tallelokerosta ei löydykään välttämättä mitään. Jos se on tyhjä, herää kysymys missä nämä tärkeät asiakirjat sitten ovat. Toisen asunnosta, joka voi olla kooltaan 200 m² ja lattiasta kattoon asti täynnä tavaraa, voi olla vaikea löytää pesänselvityksen kannalta tärkeitä asiakirjoja niissä tapauksissa, kun perittävä on ollut muistisairas. Tällöin on suositeltavaa tutkia kaikki piirongit, nurkat, avatut ja avaamattomat kirjekuoret ja vastaavat paikat ja esineet.
Muistisairautta sairastaneiden perittävien tapauksissa on ilmennyt, että taloyhtiön osakekirja onkin vain sellaisenaan kirjahyllyssä ilman mitään kansiota tai edes muovitaskun antamaa suojaa. Joskus osakekirja on ollut taiteltuna jonkun kirjan sivujen väliin. Tällöin käytännön pesänselvitys vaatii aikaa ja vaivaa, jos ja kun on käytävä lävitse kaikki kaunokirjallisuuden teokset, mikäli perittävän kotikirjastoon on kertynyt paljon aineistoa. Toisaalta kirjojen ja kaappien läpikäynnillä tulee samalla tarkistettua, onko perittävä laittanut käteistä sukanvarteen.