Syyteneuvottelua sovelletaan tavallisesti talousrikosjutuissa, kuten verorikoksissa. Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista sen käyttämistä esimerkiksi törkeissä huumausainerikoksissa.
Syyteneuvottelun käyttöön on useita hyviä perusteita. Se lyhentää rikosprosessin kestoa, jolloin epävarmuus jutun lopputuloksesta voi lyhentyä merkittävästi ja jopa useilla vuosilla. Tällöin rikoksesta epäillyn ei tarvitse elää vuositolkulla epävarmuudessa. Tavallisesti syyteneuvottelu on kestoltaan muutamia kuukausia, kun taas itse rikosprosessi, joka alkaa poliisin suorittamalla esitutkinnalla ja joka mahdollisesti päättyy vasta muutoksenhaun jälkeen hovioikeuden ratkaisuun, voi olla 3-6 vuoden pituinen. Itse epäilty rikollinen teko on voinut tapahtua tätäkin aiemmin.
Henkilön, jota epäillään rikoksesta, motivaatio syyteneuvottelulle on yleensä se, että rikoksen tunnustaminen alentaa tuntuvasti rangaistusseuraamusta. Syyteneuvottelun vaikutus rangaistukseen on kolmanneksen verran. Eli jos asia käsiteltäisiin normaalisti rikosoikeudenkäynnistä ja jos siellä näytetyillä seikoilla oikeudenmukainen seuraamus olisi kolme vuotta, olisi syyteneuvottelun kautta tuomio vain kahden vuoden mittainen.
Syyteneuvottelua ei voida käyttää, mikäli rikoksen asianomistaja eli uhri ei suostu siihen. Eli verorikoksissa tavallisesti asianomistajana on Verohallinto, jonka puheoikeutta käyttää asianvalvoja. Rikosperusteisilla vahingonkorvauksilla on iso merkitys syyteneuvottelusta. Tässä prosessissa myös niille vahvistetaan peruste ja määrä.
Syyteneuvottelussa ja sen jälkeisestä tunnustamisoikeudenkäynnissä epäilyllä ja vastaajalla on mahdollisuus käyttää avustajaa.