Työelämän monimuotoistuessa yhä useampi pohtii, onko oma työskentelymuoto luonteeltaan työsuhteista vai yrittäjämäistä. Tämän eron ymmärtäminen on keskeistä, sillä se vaikuttaa muun muassa sosiaaliturvaan, verotukseen ja työlainsäädännön soveltamiseen.
Työsuhteen tunnusmerkit määritellään työsopimuslaissa. Työsuhteessa työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena, saaden työstään palkkaa tai muuta vastiketta. Työnantajalla on direktio-oikeus, eli oikeus ohjata ja valvoa työntekoa, ja työntekijä tekee työn yleensä itse ilman oikeutta asettaa sijaisia ilman työnantajan suostumusta.
Yrittäjänä puolestaan pidetään henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa. Yrittäjä päättää itsenäisesti työnsä sisällöstä, aikatauluista ja toteutustavoista, ja kantaa itse liiketoimintansa riskit. Yrittäjä vastaa myös omasta sosiaaliturvastaan, kuten eläkevakuutuksista.
Viime vuosina työelämässä on yleistynyt alustatalous ja kevytyrittäjyys, jotka hämärtävät perinteistä rajaa työntekijän ja yrittäjän välillä. Esimerkiksi ruokalähettien kohdalla on ollut epäselvyyksiä siitä, ovatko he työsuhteessa vai itsenäisiä yrittäjiä. Työneuvosto on linjannut, että tietyissä tapauksissa ruokalähetit ovat työsuhteessa, mikä tarkoittaa, että heihin sovelletaan työlainsäädäntöä ja heillä on oikeus työsuhteen mukaisiin etuuksiin.
Työsuhteen ja yrittäjyyden rajanveto tehdään usein kokonaisharkinnalla, jossa arvioidaan työn tekemisen ehtoja, työn suorittajan itsenäisyyttä, työnantajan valvontaoikeutta sekä osapuolten välistä sopimusta ja sen toteutumista käytännössä. Tämä arviointi on tärkeää, sillä väärä tulkinta voi johtaa esimerkiksi verotuksellisiin seuraamuksiin tai sosiaaliturvan menetyksiin.
Sosiaaliturvan näkökulmasta on olennaista määrittää, onko henkilö työntekijä vai yrittäjä. Työntekijän eläkevakuutus (TyEL) kattaa työsuhteessa olevat, kun taas yrittäjän eläkevakuutus (YEL) on yrittäjien vastuulla. Väärä vakuuttaminen voi johtaa puutteelliseen eläketurvaan tai muihin sosiaalietuuksiin liittyviin ongelmiin.
Työn tekemisen muodot kehittyvät jatkuvasti, ja lainsäädännön on pysyttävä mukana tässä muutoksessa. On tärkeää, että sekä työnantajat että työntekijät ovat tietoisia eri työmuotojen oikeudellisista ja taloudellisista vaikutuksista, jotta he voivat tehdä informoituja päätöksiä työskentelymuodoistaan.