Yleistä
Velallisen rikoksista säädetään rikoslain 39 luvussa. Velallisen rikossäännöksillä pyritään suojaamaan velkojien taloudellisia intressejä ja myös turvaamaan luotonantajien luottamusta siihen, että velallinen toimii rehellisesti joutuessaan taloudelliseen kriisitilanteeseen. Voidaan myös ajatella, että velallisen rikossäännöillä pyritään ylipäänsä turvaamaan yleistä talouden tervettä kilpailua ja toimintaa. Velallisen rikokset liittyvät tilanteisiin, joissa velallinen loukkaa menettelyllään velkojiensa etuja ja oikeuksia. Velallisen rikokset liittyvät yleensä tilanteisiin, jossa velallinen on joutunut syvään taloudelliseen ahdinkoon. Usein suurin velkoja tällaisessa tilanteessa on verottaja.
Velallisen epärehellisyys
Velallisen epärehellisyydestä säädetään rikoslain 39 luvun 1 pykälässä. Pykälän mukaan velallisen epärehellisyydestä voidaan tuomita velallinen, joka hävittää omaisuuttaan, ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan, siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin, tai lisää perusteettomasti velvoitteitaan. Lisäksi edellytetään, että velallinen edellä mainituin toimin aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään.
Velallisen epärehellisyyteen voi siten syyllistyä edellä mainituin toimin joko niin, että velallinen aiheuttaa maksukyvyttömyytensä, tai oleellisesti heikentää maksukyvyttömyyttään. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, ettei velallinen pysty maksamaan erääntyneitä velkojaan ajallaan. Maksukyvyttömyydeltä edellytetään tiettyä pysyvyyttä ja siten hetkellinen kassakriisi ei vielä tarkoita sitä, että velallinen olisi maksukyvytön. Lähtökohtaisesti velallisen epärehellisyydessä velallinen tekee jonkin edellä mainitun teon, jonka seurauksena on maksukyvyttömyys, josta seuraa taloudellista vahinkoa velallisen velkojille. Velallisen toimilla ja maksukyvyttömyydellä tulle olla syy-yhteys. Siten velallinen ei joudu vastuuseen ennalta täysin arvaamattomista toimintaympäristön muutoksista.
Oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta, että yleensä velallisen kannattaa vedota syyttömyytensä perusteeksi puuttuvaan tahallisuuteen. Velallinen voi vedota siihen, että teon hetkellä toimet vaikuttivat liiketaloudellisesti täysin perustelluilta ja että toimien seurauksena realisoitunut maksukyvyttömyys ei ollut mitenkään ennalta odotettavista liiketoimia suunniteltaessa ja tehtäessä. Oleellista on arvioida, onko toimilla ollut teon hetkellä objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä liiketaloudellinen syy.
Rangaistusasteikko velallisen epärehellisyydessä on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Törkeä velallisen epärehellisyys
Rikoslain 39 luvun 1a pykälässä säädetään perusteista, joiden esiintyessä voidaan velallisen epärehellisyys katsoa törkeäksi velallisen epärehellisyydeksi. Tekijä voidaan tuomita törkeästä velallisen epärehellisyydestä, jos velallisen epärehellisyydessä tavoitellaan huomattavaa hyötyä, aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille, tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Siten velallisen epärehellisyyden kvalifiointiperusteet vastaavat rikoslaissa aika yleisesti käytettyjä kriteereitä teon törkeäksi katsomisessa. Kun tekijä tavoittelee huomattavaa hyötyä tarkoin tekoaan suunnitellen ja tästä aiheutuu huomattavaa vahinkoa, yleensä velallisen epärehellisyyttä pidetään törkeänä. Jotta velallisen epärehellisyyttä voidaan pitää törkeänä velallisen epärehellisyytenä, täytyy velallisen epärehellisyys olla myös kokonaisuutena arvioiden törkeä. Kokonaisarvostelu törkeysarvioinnissa vastaa rikoslaissa yleisesti käytettyä systematiikkaa.
Törkeän velallisen epärehellisyyden rangaistusasteikko on rikoslain törkeiden tekomuotojen mukaisesti neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta.
Velallisen petos
Rikoslain 39 luvun 2 pykälässä säädetään velallisen petoksesta.
Velallisen petoksesta voidaan lainkohdan mukaan tuomita velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä salaa omaisuuttaan, ilmoittaa kokonaan tai osittain perusteettoman taikka valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen, antaa muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon velkojien kannalta merkityksellisestä seikasta, tai jättää ilmoittamatta velan edellä mainitun maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.
Kuten edellä on käynyt ilmi, velallisen petos tapahtuu siis jonkin tietyn maksukyvyttömyys menettelyn yhteydessä. Siten velallisen petos säännöksellä pyritään turvaamaan velkojien etua eri maksukyvyttömyys menettelyjen yhteydessä. Yleensä velallisen petos suoritetaan siten, että velallinen salaa jonkin tietyn omaisuuserän maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.
Velallisen petosta koskevan säännöksen lopussa on otettu kantaa siihen, mikä merkitys velallisen tekemällä riittävän aikaisella oikaisulla on arvioitaessa täytyykö velallisen petoksen tunnusmerkistö. Lain kohdassa on todettu, että jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten ehkäisee tekonsa vaikutuksen menettelyyn, ennen kuin hän vahvistaa pesäluettelon oikeaksi tai erehdyttävä tieto muuten vaikuttaa menettelyyn, ei tekoa pidetä velallisen petoksena.
Rangaistusasteikko velallisen petoksessa on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Törkeä velallisen petos
Rikoslain 39 luvun 3 pykälässä säädetään törkeästä velallisen petoksesta. Säännöksessä on määritelty, että velallisen petos voidaan katsoa törkeäksi velallisen petokseksi, jos velallisen petoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä, tai velallinen vahvistaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon tuomioistuimessa oikeaksi ja velallisen petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Siten velallisen petoksen kvalifiointiperusteet ovat rikoslain systematiikan mukaisia huomattavan hyödyn tavoittelun ja kokonaisarvostelun osalta. Erityispiirteenä velallisen petoksen kvalifiointiperusteissa on se, että velallisen petos katsotaan törkeäksi, jos velallinen vahvistaa virheelliseksi tietämiään seikkoja tuomioistuimessa. Säännöksellä on pyritty korostamaan tuomioistuinmenettelyn luotettavuuden merkitystä.
Törkeän velallisen petoksen rangaistusasteikko on rikoslain törkeiden tekomuotojen mukaisesti neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta.
Velallisen vilpillisyys
Kuten edellä on mainittu, velallisen petos tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää velallisen hyötymistarkoitusta. Siten velallisen petoksesta ei voida tuomita, jos ei kyetä näyttämään, että velallinen on pyrkinyt hyötymään esimerkiksi salaamalla omaisuuttaan maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä. Joissakin verraten harvoissa tapauksissa velallisen petoksen tunnusmerkistö täyttyy muutoin, mutta ei voida katsoa velallisen toimien olleen tehty hyötymistarkoituksessa. Tällöin tekoa arvioidaan rikoslain 39 luvun 4 pykälän mukaisena velallisen vilpillisyytenä. Lainkohdan mukaan velallinen voidaan tuomita velallisen vilpillisyydestä, jos velallinen tekee velallisen petos tunnusmerkistön mukaisen teon ilman hyötymistarkoitusta, joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Olennaista on huomioida, että tunnusmerkistön mukaan jo törkeä huolimattomuus riittää syyksilukemisen pohjaksi. Siten velallisen vilpillisyydestä voidaan tuomita, vaikka tekoa ei ole tehty tahallisesti.
Rangaistusasteikko velallisen vilpillisyydessä on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta.
Velallisrikkomus
Velallisen petoksen ja velallisen vilpillisyyden lievä tekomuoto on velallisrikkomus. Velallisrikkomuksesta säädetään rikoslain 39 luvun 5 pykälässä. Velallisrikkomuksesta voidaan tuomita, jos velallisen petos tai velallisen vilpillisyys, huomioon ottaen velallisen antaman väärän tai harhaanjohtavan tiedon vähäinen merkitys velkojien kannalta, tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.
Siten vähäiset virheellisyydet maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä annetuissa tiedoissa arvioidaan velallisen rikkomuksina. Velallisen rikkomuksesta voidaan tuomita sakkorangaistus.–>
Velkojan suosinta
Rikoslain 39 luvun 6 pykälässä säädetään velkojan suosinta rikoksesta. Säännöksellä on pyritty estämään tilanteita, joissa velallinen perusteettomasti suosii jotakin velkojaansa muiden velkojien kustannuksella. Usein velallisen perusteettomasti suosima velkoja on jollakin tavoin velalliselle läheinen tai muutoin liiketoiminnan kannalta tärkeä. Voidaan todeta, että harva velallinen suosii esimerkiksi verottajavelkojaa. Siten käytännössä usein velkojan suosinta rikoksesta kärsii julkisoikeudelliset velkojat. Usein verot ja veron luonteiset maksut maksetaan viimeiseksi kriisiin ajautuneessa yrityksessä.
Lain kohdan mukaan velkojan suosinta voidaan lukea syyksi, jos velallinen joka tietää itsensä kyvyttömäksi täyttämään velvoitteensa, suosiakseen tiettyä velkojaa muiden velkojien kustannuksella, maksaa ennenaikaisesti velan olosuhteissa, joissa maksu ei ole tavanomainen, antaa velkojan saatavasta vakuuden, josta ei ollut sovittu tai jota velallinen ei ollut luvannut velkasuhteen syntyessä, käyttää velvoitteen täyttämiseen epätavallista maksuvälinettä olosuhteissa, jotka huomioon ottaen maksua ei voida pitää tavanomaisena, tai ryhtyy muuhun sellaiseen velkojan asemaa parantavaan järjestelyyn.
Rangaistusasteikko velkojan suosinta rikoksessa on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Oikeuskäytäntöä
KKO 2004:112
Henkilö oli maksuohjelman aikana laiminlyönyt ilmoittaa tulojensa olennaisen nousun johdosta kertyneistä varoista ja saamistaan osingoista. Henkilön katsottiin velkajärjestelymenettelyssä salanneen omaisuuttaan.
KKO 2004:89
Henkilö joka oli ollut taloudellisissa vaikeuksissa jo usean vuoden ajan, oli runsaan vuoden ajan nostanut käteisenä keskimäärin 27 500 markkaa kuukaudessa määräysvallassaan olleesta osakeyhtiöstä ja käyttänyt varat omaan ja perheensä kulutukseen. Henkilön katsottiin syyllistyneen törkeään velallisen epärehellisyyteen.
KKO 2002:122
Kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies oli tuomittu rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Kyseinen henkilö oli salannut henkilökohtaisessa konkurssissaan sellaisia varoja, jotka hän oli saanut syyllistyessään tämän rikoksen avunantoon. Henkilöllä ei ollut varojen alkuperästä huolimatta oikeutta jättää ilmoittamatta niitä konkurssimenettelyssään ja hänet tuomittiin myös törkeästä velallisen petoksesta.
KKO 2002:46
Taloudellisissa vaikeuksissa ollut henkilö oli avopuolisonsa kanteesta myöntämisensä perusteella velvoitettu suorittamaan heidän alaikäisille lapsilleen elatusapua määrän, joka selvästi ylitti sen, mitä lasten tarpeet ja henkilön maksukyky huomioon ottaen voitiin pitää riittävänä elatuksena. Henkilön menettelyn vuoksi muut velkojat jäivät hänen palkkaansa kohdistuneessa ulosmittauksessa ilman suoritusta. Kyseisen henkilön katsottiin rikoslaissa tarkoitetulla tavalla lisänneen perusteettomasti velvoitteittaan ja oleellisesti pahentaneen maksukyvyttömyyttään velkojien vahingoksi.
KKO 2000:39
Ulosmitattaessa henkilöltä osuutta kiinteistöstä hän ei ilmoittanut ulosottomiehelle ennen ulosmittausta tekemästään kiinteistöä koskeneesta metsänhakkuusopimuksesta. Kyseisestä henkilöstä ei ollut tehty ulosottoselvitystä eikä ollut väitetty, että ulosottomies olisi muutoinkaan pyytänyt häneltä tietoja hänen omaisuudestaan. Kun velallisella ei ollut lain perusteella velvollisuutta oma-aloitteisesti antaa ulosottomiehelle tietoja varoistaan ja tuloistaan, hän ei ollut syyllistynyt velallisen petokseen.