Työehtosopimus on sopimus, jossa työnantajien ja työntekijöiden edustajat sopivat mm. sellaisista kunkin alan työsopimuksiin sovellettavista ehdoista, joista ei ole erityisiä määräyksiä laissa. Tällaisia ovat ennen muuta palkkaa koskevat ehdot. Lisäksi työehtosopimuksissa voidaan sopia myös asioista, joista laissa on määrätty, mikäli niistä lain mukaan voidaan sopia toisin. Tällaisia asioita ovat esim. irtisanomisajat. Työehtosopimukset siis määrittävät toisaalta työntekijöille tulevat edut ja toisaalta niihin liittyy työntekijäpuolta koskeva työrauhavelvoite.
Työehtosopimuksen normaalisitovuudella tarkoitetaan sitä, että työehtosopimukseen ovat sidottuja ensinnäkin osalliset, eli työnantajat ja yhdistykset, jotka ovat tehneet työehtosopimuksen. Normaalisitovuus ulottuu aina kaikkiin niihin työntekijöihin ja työnantajiin, jotka ovat ja ovat olleet sopimukseen sidotun yhdistyksen jäseniä. Lisäksi normaalisitovuus ulottuu sidotun työnantajan kautta myös niihin työntekijöihin, jotka eivät ole järjestäytyneet.
Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan asianomaisen alan valtakunnallista ja edustavana pidettävää työehtosopimusta. Yleissitovuudella on työntekijän kannalta automaattinen vaikutus siten, että sen työsuhteen ehtoja ja työoloja koskevia määräyksiä on työnantajan noudatettava vähimmäisehtoina riippumatta työntekijöiden ja työnantajien mahdollisesta järjestäytymisestä.