Velka vanhentuu lähtökohtaisesti kolmen vuoden kuluttua, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty. Jos velka voidaan vaatia suoritettavaksi ennen määrättyä eräpäivää esimerkiksi velallisen sopimusrikkomuksen perusteella, vanhentumisaika alkaa kulua, kun velka on eräännyttämistoimien johdosta erääntynyt.
Jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa. Laissa on erikseen myös määritelty milloin esimerkiksi vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua. Laissa on myös erikseen määritelty ne katkaisutoimenpiteet, joilla velkoja voi vanhentumisen katkaista.
Nykyisin lainsäädännössä on kuitenkin asetettu myös lopullisia vanhentumisaikoja. Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulunut velan erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Näitä sinänsä jo hyvin pitkiä vanhentumisaikoja ei voida katkaista velkojan toimenpiteillä.